Karkeakarvainen hollanninpaimenkoira Suomessa

Hollanninpaimenkoirasta on kolmea karvamuunnosta, karkea-, lyhyt- ja pitkäkarvainen. Kaikkia näitä on myös Suomessa. Tässä keskityn vain karkeakarvaiseen versioon.

Hollanninpaimenkoira on nimensä mukaisesti paimen, jo rotumääritelmän mukaan sillä pitää olla todellinen paimenkoiran luonne. Käytännössä se tarkoittaa mm. miellyttämisen halua. Rotumääritelmään voit tutustua vaikka Suomen Hollanninpaimenkoirat ry:n kotisivuilla.


Rodun luonteesta vähän tarkemmin. Alkuperäisen hollanninkielisen rotumääritelmän
ja suomenkielisen käännöksen vertailua.



Hollanninapaimenkoira on todellinen harrastuskoira: se on varsin terverakenteinen ja luonne on erinomainen nimenomaan harrastamista ajatellen. Nykyään, kun (rotu)koirat kärsivät jos jonkinlaisista sairauksista, on holsku varsin positiivinen tuttavuus. Toki hollanninpaimenkoiratkin voivat sairastua ja myös niillä on joitain perinnöllisiä sairauksia, mutta kaiken kaikkiaan kyseessä on varsin terve rotu.

Karkeakarvaisen version turkki kuuluu trimmata, jotta se pysyisi kunnossa. Käytännössä se suoritetaan "useammin kuin kerran vuodessa, mutta harvemmin kuin kaksi kertaa vuodessa". Vaikka trimmattava rotu saattaa kuulostaa työlältää, ei se sitä silti yleensä ole. "Kuollut", ylikypsä karva poistetaan, koska se ei itse juuri irtoa. Eli rodulla ei ole karvanlähtöä. Kunhan poistaa karvat koirasta kerran-pari vuodessa, ei tarvitse nyppiä jatkuvasti karvaa omista vaatteista, huonekaluista, autosta... ;-) Trimmaaminen suoritetaan joko sormin nyppimällä tai apuna käytetään ns. trimmausveistä. Ko. veitsi ei saa katkaista karvaa, vaan se helpottaa otteen saamista karvasta. Muuna aikana turkille ei tarvitse tehdä juuri mitään.


Olen koonnut taulukon , jossa on tiedot kaikista Suomessa ja Ruotsissa syntyneistä
tai tänne tuoduista karkeakarvaisista hollanninpaimenkoirista.
Sukutaulut, terveystiedot, tittelit, koulutustunnukset...




pentu01

Karkeakarvaisia on ollut Suomessa nyt reippaat kymmenen vuotta ja tänä aikana on kaikkiaan 123 koiraa rekisteröity Suomen Kennelliiton rekisteriin. Joitain koiria on muuttanut pois maastamme ja jokunen on siirtynyt jo paremmille lammaslaitumille.


Vuonna 1990 tuotiin Hollannista ensimmäiset kaksi koiraa Stemma's-kenneliin Jokioisiin: Uros Aysal Ruwe v.'t Noorder Erf ja narttu Dwarrel Afke v.'t Lookerland. Dwarrel oli astutettu Hollannissa ja samana vuonna syntyikin Suomen ensimmäinen pentue.

Vuonna 1991 syntyi Stemma's kennelin toinen pentue, vanhempina edellä mainitut tuontikoirat ja kennelin koirakanta lisääntyi vielä yhdellä tuontinartulla. Tästä Suomen toisesta pentueesta on Nellan emän isä KANS&FIN&EST MVA Stemma's Legolas Aysal.

Seuraavana vuonna, 1992, tuotiin yksi koira ja rekisteröitiin kaksi pentuetta Stemma's-kenneliin.

Vuonna 1993 tuotiin Hollannista narttu KANS&FIN&DK&EST&LV& LTU MVA Vrouw Xaviera v.'t Vrijbuitersnest, joka on siis Nellan emän emä. Ja Stemma's kenneliin syntyi P-pentue, joka ainakin toistaiseksi on ollut kennelin viimeinen karkkari-pentue.


Nambygo koiria

Seuraavana vuonna, siis 1994, syntyi sitten Nellan emä Nambygo Anemone Xav eli Nambygo-kennelin ensimmäinen pentue näki päivänvalon. Anen sisko samasta pentueesta FIN MVA Nambygo Adamant Xav on Süzi-Dogs -kennelin kantanarttu. Tuontikoiria rekisteröitiin yksi.

Vuonna 1995 karkeakarvaisia hollantilaisia alkoi kasvattamaan myös kennelit: Simply Minds ja Tulitähden. Yksi tuontikoira rekisteröitiin.

Toistaiseksi eniten pentuja syntyi vuonna 1996. Nambygo, Syrjän ja Simply Minds kenneleihin syntyi pentueet. Kaikkiaan 20 karvanaamaa rekisteröitiin.



Ja sitten: vuonna 1997 syntyi Nella. MacArrow's kenneliin Ruotsiin syntyi kahdeksan Ladyä, joista neljä muutti Suomeen. Koirista kaksi rekisteröitiin vuonna 1997 ja kaksi myöhemmin (1998 ja 1999). Suomessa ei syntynyt yhtään pentuetta.

Nambygon C-pentue on syntynyt vuonna 1998.


Russel

Vuonna 1999 tuotiin Hollannista kaksi urosta: Hanski Ruwe v.'t Noorder Erf ja Siep-Cype v.'t Ruwe Spoor. Molemmat ovat Suomen muotovalioita ja muutenkin merkittäviä koiria, ainakin meidän kannaltamme: Hanski on Nellan ensimmäisen pentueen isä ja Siep-Cypellä ja Nellalla on sama isä. Süzi-Dogs kennelin ensimmäinen pentue syntyi myös tänä vuosisadan viimeisenä vuotena.

Vuonna 2000 tuotiin Süzi-Dogs kenneliin narttu Hollannista ja kennelin toinen pentue syntyi.

Syrjän kenneliin syntyi vuonna 2001 toinen pentue. Hollannista tuotiin narttu Süzi-Dogs kenneliin.

Vuonna 2002: Süzi-Dogs kenneliin syntyi kolme pentua ja tuotiin urospentu Hollannista. Nellan kuusi pentua lisäävät ko. vuoden rekisteröintimäärän kymmeneen.

2003 kaksi pentua on tuotu Süzi-Dogs kenneliin.

Vuonna 2004 rekisteröitiin 1 pentue eli Nambygo I-pentueen 6 pentua sekä 1 tuontikoira.

Seuraavana vuonna 2005 rekisteröitiin Süzi-Dogs kennelin kolme pentua.







Alla sama taulukkomuodossa.


Rekisteröinnit
1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005
pennut 7 3 14 8 7 14 20 - 7 5 9 2 9 0 6 3
tuonnit 2 1 1 1 1 1 - 2 1 3 1 1 1 2 1 -
yht. 9 4 15 9 8 15 20 2 8 8 10 3 10 2 7 3


Mitä näiden kanssa sitten on harrastettu?



PK-puolella esiinmarssi on vielä edessä. Koulutustunnuksia on kuitenkin aika monella karkeakarvaisella hollantilaisella (kaksi JK1, kolme JK2, yksi HK1, neljä HK2, HK3 lisäksi yhdellä koiralla on HK1, EK1 ja JK2) ja näiden lisäksi lähes kymmenen koiraa on suorittanut käyttäytymiskokeen (BH). Näyttää siltä, että tuloksia on odotettavissa vielä roppakaupalla lisää!

Agilityssä lentävät hollantilaisemme ovatkin olleet enemmän näkyvillä. Lähes parikymmentä koiraa on käynyt näyttämässä taitojaan agility-kisoissa, viisi näistä ylimmässä, 3-luokassa. Agilityvalioita on toistaiseksi vasta yksi: Mac Arrow's Lady Anna. Näiden lisäksi on toki useita koiria, jotka harrastavat agilityä vain omaksi ilokseen tai joiden ensimmäinen startti on vielä edessä päin.

Erityisen ylpeä olen rotumme näkymisestä joka vuotisessa Agirotu-tapahtumassa. Jo useana vuonna on karkeakarvaisten joukkue esiintynyt ko. mittelössä, muutaman kerran olemme olleet edustettuna jopa kahdella joukkueella! Parasta oli kun vuonna 2000 sijoituimme kahdeksanneksi (8.), kymmenen parhaan joukkoon kilpailussa, jossa luokassamme oli sentään 98 joukkuetta!!!

TOKOssa on kilpaillut yli 20 koiraa, toistaiseksi vasta yksi on päässyt erikoisvoittajaluokaan.

Hieman yli 60 koiraa on käynyt luonnetestissä. Luonnetestitietokannasta voit käydä katsastamassa millaisella menestyksellä. Erityisesti kannattaa kiinnittää huomiota eri osa-alueisiin, eikä loppupisteisiin!

Näyttelyissä onkin sitten käynyt suuri joukko hollantilaisia. Suomen muotovalioita on kolmisenkymmentä ja kansainvälisiäkin yli 10 koiraa. Hollanninpaimenkoirahan tulee muotovalioksi Suomessa kolmella sertifikaatilla ja joko luonnetestillä tai palveluskoiratuloksella. Kansainväliseksi muotovalioksi neljällä kolmesta eri maasta saadulla cacibilla, käyttötuloksia ei vaadita. Näin siksi, koska FCI ei pidä holskua käyttökoirana.


Terveys

Karkeakarvainen hollanninpaimenkoira on varsin terve rotu. Allergioita, epilepsiaa yms en ole kuullut yhdenkään sairastavan.


Lonkat
kpl %
HD- 113 26,1
HDtc 223 51,5
HDlp 70 16,2
HD+ 23 5,3
HD++ 4 0,9
yht 433 100

Lonkkavikaa esiintyy jossain määrin, mutta tilanne on parempi, kuin monen muun rodun kohdalla. Noin 70 % Suomessa asuvista koirista on A- tai B-lonkkaisia. C-lonkkia on vähän yli 20 %. Ikävämpiä tapauksia, D- ja E-lonkkaisia on yhteensä alle 10 %.

Vertailun vuoksi tilastoa Hollannista. Viereisessä taulukossa on tutkimustuloksia viimeiseltä 30 vuodelta, se ei ole virallinen tilasto, vaan eri lähteistä kokoamani, eikä varmastikaan kattava, siinä on puutteita ja virheitäkin. Mutta antaa ehkä kuitenkin jonkinlaisen käsityksen tilanteesta.
Suomessahan lonkat arvostellaan kirjainkoodeilla, paras on A ja huonoin E. Hollantilaisilla on oma tapansa merkitä: HDneg tai HD- on paras ja vastaa meidän A-lonkkia, HDtc on meidän B, HDlp on C. HDpos tai HD+ vastaa suurin piirtein D:tä ja HD++ on siis suurin piirtein E. (E:n ja D:n raja on erilainen Suomessa ja Hollannissa, muut asteet arvostellaan samalla lailla.)


Glaukoomaa on tavattu karkeakarvaisella hollantilaisella Hollannissa. Suomessa ei tiettävästi ole yksikään koira tähän sairastunut.
Gonioskopia on tutkimus, millä voidaan selvittää silmän goniodysplasia-astetta. Tulos ilmoitetaan asteikolla: 0-3, puhdas vastaus on siis 0. Vakavammat muutokset silmissä (aste 3) voi altistaa koiran glaukoomalle. Lievemmät asteet eivät todennäköisesti tulee koskaan haittaamaan koiraa ja tulevatkin siis ilmi vain silmätutkimuksessa. Suomessa on tutkittu lähes kahdenkymmenen koiran silmät (tieto v. 2004). Täysin puhtaita on ollut kuusi koiraa, loput 1-2 astetta. Yhtään 3-astetta ei Suomessa ole todettu.
Hollannissa on tutkittu alle 50 koiraa (tieto v. 2004), joista vain kymmenkunta on täysin puhtaita. Toisaalta vakavia tapauksia, joilla sairastumisriski on suuri, on onneksi vielä vähemmän. Huolestuttavaa kuitenkin jalostuksen kannalta on, että lähes 80 % koirista on taudin kantajia - oireettomia ja onneksi sellaisia, jotka tuskin koskaan sairastuvat. Kaikkia näitä koiria ei luonnollisestikaan voi jättää pois jalostuksesta, jottei jo muutenkin vähälukuisen rodun kanta (ja geeniperimä) kutistuisi entisestään.
Suomen tilanne näyttää onneksi paremmalta kuin tilanne Hollannissa, koska siellä on tavattu myös muutama koira, jolla on vakavampi 3-asteen goniodysplasia. Onneksi nykyään kaikki jalostukseen käytettävät koirat tutkitaan myös Hollannissa.
Tiettävästi glaukooma perityy resessiivisesti, siis sairautta aiheuttavan geenin pitää tulla molemmilta vanhemmilta, jotta koira sairastuisi. Tutkimus asiasta on kuitenkin vasta alussa.

Viimeisimmät tutkimustulokset sekä Suomesta että Hollannista osoittavat, että taudin vastustamisessa ollaan menossa oikeaan suuntaan.

Süzi-Dogs kennelin sivuilla on laajalti tietoa karkeakarvaisten hollanninpaimenkoirien lonkkatuloksista ja silmätutkimuksista.